Arvostelu Kalevassa

Lyhyesti ja maanläheisesti

Kainuulaisen Tarja Leinosen novellikokoelmassa on neljässä osiossa yhdeksäntoista novellia. Tekstit ovat lyhyitä ja kirjan taitto on toteutettu siten, että lukeminen on joutuisaa. Marginaalit ovat leveät; tekstiä on kapeasti per sivu.

Leinonen kirjoittaa maanläheisesti. Hän hallitsee peruskerrontatavat. Minämuodossa kirjoittaessaan hän eläytyy uskottavasti kertojahahmojensa nahkoihin, olkoot nämä nuoria poikia tai vanhoja mummoja. Eri sukupuolten eri ikävaiheiden kuvaus on onnistunutta läpi kirjan.

Leinonen ei yritäkään tehdä novelliensa alkutilanteita lukijalle heti selväksi. Sisällöt hahmottuvat ja avautuvat omilla ehdoillaan vähitellen. Muoto on niukka, mutta sisältö paikoitellen hyvinkin runsas. Tämä on kirjan vahvuus ja samalla heikkouskin: Leinonen ei selitä.

Lukija pääsee kyytiin aikanaan, vähitellen. Vähäeleisyydestä johtuen tekstit kestävät uudestaan lukemisen. Leinonen luottaa lukijansa mielikuvitukseen. Hän jättää tilaa täydentää – ja tämä useimmiten toimii ja on tehokasta.

Novelleissa tulevat kuvatuiksi muiden muassa vanhuuden vaikeudet ja pienet ilot, esikoisen kova osa, vanhempien ymmärtämättömyys ja etäisyys, ennakkoluulot ja ahdasmielisyys, tanssin tiivis tunnelma sekä ihastuminen ja rakastuminen. Ohimennen Leinonen sohaisee mm. opettajien moraalia ja median lahjomista.

Osassa novelleista on selkeä opetus. Mäki-niminen teksti osoittaa, miten ennakkoluulot hälvenevät, kun tutustuu ennakkoluulon kohteeseen; tässä tapauksessa pakolaisnaiseen.
Jotkut novellit kuitenkin kompastuvat lyhyyteensä ja eleettömyyteensä: Hop-novellissa Leinonen ei mielestäni anna lukijalle riittävästi eväitä loppuratkaisun tyhjentäväksi ymmärtämiseksi.

Kokoelman päätösosa Kaikki kantavat taakkojaan sisältää samannimisen novellin, jonka kirjailija on jakanut kahdeksaan lukuun. Tässä hän esittää erään tulemisen taiteilijaksi sekä hieman taiteilijan arkea. Aikatasot Leinonen on leikannut epäkronologisesti ristiin. Se on toimivaa. Mutta neljännen luvun kulttuuririennon kuvaus, jonka miellän näytelmäharjoituksen seuraamiseksi, on karannut tekotaiteellisuuden puolelle. Viimeisen luvun tuli-alleviivaukset ovat myös häiritseviä.

Parhaimmillaan Leinonen esittää todentuntuista, herkkää ja osuvaa havainnointia kohtuuarkisista aiheista. Ekonominen sanankäyttö on kirjallisen laadun kannalta enemmän vahvuus kuin heikkous.

Pekka Jaatinen Kaleva 15.8.2009

Maininta sanomalehti Karjalaisessa

Ulkomaalaiset esillä

On yllättävää huomata, kuinka ulkomaalaiset ovat pikku hiljaa ”hiipineet” suomalaiseen novellitaiteeseenkin. Myös venäläiset noteerataan näkyvästi.
Tarja Leinosen novellikokoelmassa Liian ruskea miniä (2008) seikkailevat monetkin Suomessa asuvat ulkomaalaiset. Tatjanan pohkeet on koulupojan ihastumistarina opettajaansa, ja Sergein lento vie lukijan grillikioskin sisätiloihin, tapaamaan venäläistä homopoikaa, joka ikävöi rajantakaista rakkauttaan.

Jumalanhukkaajan Hilda-Maria on Venäjältä muuttanut inkeriläinen eläkeläismummo, jolta on Suomessa hukkunut niin jumala kuin elämänilo. Tarja Leinosen novellit ovat inhimillisiä ja äkkikäänteisiä; niissä aistii tsehovilaisen hengen ja vankan otteen suomalaiseen ahdasmielisyyteenkin. Muutama tarina olisi ehkä petraantunut uudelleenkirjoittamisella – tai sitten lisäkappaleella, mutta se on taas makuasia.

Pentti Stranius, Karjalainen 24.6.2009

http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Kulttuuri/naapuri__n%C3%A4kyy_5367591.html

Lukijapalautetta

Lähilukijat ovat lausuneet novellikokoelmasta mm. seuraavaa:

Nauroin, kun luin. Varsinkin niminovelli jäi mieleen. Pieruhuumori on jotenkin niin kainuulaista.
Nainen, 24 v, Turku

Novellit ovat vaikeita. Palaan asiaan myöhemmin.
Nainen, 61 v, Helsinki

Kirjoittaisit joskus jonkun hyvän kirjan.
Nainen, 68 v, Kajaani

Ihan hyvä kirja.
Mies, 41 v, Sotkamo

Kyllä Sinä olet vivahteikas kirjoittaja. Tätä kirjaa ei tarvitse hävetä.
Nainen, 65 v, Kuopio

Kiitos kirjasta! Luen sen, kun työni antavat myöten.
Nainen, 30 v, Kajaani

Kokoelma avautuu moneen suuntaan. Kirjoitat nyky-Suomesta.
Nainen, 53 v, Varkaus

Kritiikki Kainuun Sanomissa 23.10.2008

Lue Kainuun Sanomien kritiikki tästä.

Liian ruskea miniä julkistettiin Kajaanissa

Tarja Leinosen novellikokoelman Liian ruskea miniä (Myllylahti 2008) julkistamistilaisuus oli 13.10.2008 Kajaanissa MamaTree Café:n yhteydessä. MamaTree Café on naisille tarkoitettu monikulttuurinen tapaamispaikka, joka toimii MLL:n Kainuun piirin MamaTree-projektin yhtenä osana.

Liian ruskea miniä Leinosen ensimmäinen novellikokoelma. Kokoelmassa tarkastellaan erilaisuutta ja sen kanssa elämistä.

Mitä tapahtuu, kun anoppi joutuu vääränvärisen miniän armoille, laitoksen uumenissa vaeltaa vanhus märissä vaipoissaan, ja pikkukaupungin pitseriassa mätkitään maahanmuuttajaa mailalla päähän? Kuinka suvaitsemattomuus selätetään? Ja jos sitä ei voida selättää, kuinka sen kanssa eletään?

Tarja Leinonen (s. 1966) on kainuulainen kirjailija, joka tarkkailee pohjoista elämää ennakkoluulottomasti ja kriittisesti. Huumori ja murre tuovat hänen kirjalliseen minäänsä pehmeyttä ja lämpöä. Hän on julkaissut aiemmin kolme romaania ja kirjoittanut näytelmiä, runoja, kritiikkejä ja lehtijuttuja.

Leinonen sai ensimmäisestä runokokoelmastaan Pikkunarri (Runogalleria 1995) Kuopion kaupungin Martti Merenmaa stipendin. Suomen Kirjailijaliiton jäseneksi Leinonen hyväksyttiin joulukuussa 2007.

Kajaanin pizzeriakahakan tuomiot julki:
http://www.youtube.com/watch?v=7f702aje3Kk&feature=related

Rasismi selätetään Kajaanissa:
http://www.youtube.com/watch?v=T7mmkhkGpGg&NR=1

Maahanmuuttajat rikastuttavat suomalaista kulttuuria:
http://www.youtube.com/watch?v=rzWFpuiqYcQ&feature=related